Floridan Lakelandistä kotoisin olevan Robert Fleitzin tohtoritutkintoon luotu teoskokonaisuus tutkii säveltäjä-pianistin omaa sekä hänelle tärkeiden säveltäjien elämäkertoja. Konsertissa kuullaan hybriditeoksia, jotka rikkovat taidemusiikin ja konsertti-instituution ympärille juurtuneita rajoja. Pianosta tulee totuuden torvi, joka johtaa välillä harhaan ja arvaamattomiin juoniin. Joskus pianosta tulee katedraali, joskus päiväkirja ja joskus pelikonsoli.
Fleitz pohtii, että teokset saattavat vaikuttaa ensin kevytmielisiltä tai ironisilta, mutta uskoo niiden kätkevän monimutkaisia ja kerroksellisia merkityksiä: “Olen vahvasti tuntenut, että tällaiset teokset ovat enemmän kuin vitsejä tai ”uutisia” ja että ne kutsuvat syvempään tutkimiseen.“
Fleitz kutsuu kuulijan löytämään omat polkunsa tuttujen musiikillisten ja kulttuuristen normien ulkopuolelta, sillä normit ovat hänen mukaansa menettäneet alkuperäisen merkityksensä. Fleitzin mukaan kirjoitamme yhdessä omia (oma)elämäkertojamme äärettömästä kokemuksestamme, kun (uudelleen)pelaamme mennyttä ja (uudelleen)kuvittelemme nykyisyyttä.
Robert Fleitz tekee parhaillaan tohtorintutkintoaan Sibelius-Akatemiassa. Hän opiskeli myös Musiikin ajan kurssilla vuonna 2022.
Esiintyjä
Robert Fleitz, piano
Ohjelma
Jennifer Walshe: becher (2008)
Jasna Veličković: Good Bach (2001)
James Layton: having never known the piano (2025)
Lena Raine, arr. Trevor Alan Gomes: Scattered and Lost (2018)
Ryuichi Sakamoto: 20220302 — sarabande (2023)
Tania León: Tumbáo (2004)
Nino Hellberg: Min-Max (2025)
Akiko Yamane: State No. 8 (2024)
Simon Bahr: Counterfeits, Cover-Ups, and Karaoke (2024)
Brian Dozier Brown: Neo-Soul (2025)
Yuri Umemoto: Mass (2024-25)