Kategoria arkisto: Taiteilijat

Aleksi Barrière löysi teatterin monialaisen taidemuodon työskennellessään näyttelijänä, dramaturgina ja avustajana ohjaaja Sarah Méadelille, jonka kanssa hän toteutti ensimmäisen ohjauksensa vuonna 2006. Barrière opiskeli filosofiaa Sorbonnen yliopistossa ja myöhemmin ohjausta sekä lavastussuunnittelua Prahan taidekorkeakoulussa. Hän on työskennellyt mm. ohjaaja Peter Sellarsin avustajana sekä Image Auditive -multimediataideryhmän ohjaajana ja lavastussuunnittelijana Alban Bergin Wozzeckissa Lontoossa. Barrièren ohjaajan ura on kovassa nousussa, ja hän on työskennellyt esimerkiksi Tšekeissä, Lontoossa, Pariisissa, Helsingissä ja Chicagossa. Barrière työskentelee ohjaajana La Chambre aux échos -ryhmässä, minkä lisäksi hän on kirjoittaa kaunokirjallisia ja teoreettisia tekstejä muun muassa Pariisin oopperalle ja erilaisiin julkaisuihin.

Aliisa Neige Barrière syntyi ranskalais-suomalaiseen perheeseen Pariisissa, ja opiskeli kaupungissa viulun- ja pianonsoittoa, kamarimusiikkia sekä kuoron- ja orkesterijohtoa. Kesäkuussa 2019 Barrière suoritti maisterin tutkinnon Norjan musiikkiakatemiassa pääaineenaan viulu ja opettajanaan Peter Herresthal. Loppututkintokonsertissa Barrière esiintyi solistina Vivaldin Kevät- ja Talvi-konsertoissa Øyvind Bjorån johdolla. Myös Barrièren kandidaatintutkinto on Norjan musiikkiakatemiasta. Muutettuaan Osloon vuonna 2016 Barrière on ollut hyvin aktiivinen ympäri Norjaa ja on perustanut mm. nykymusiikkiin keskittyvät Ensebmle Temporum- ja Ensemble +47 -yhtyeet. Vuodesta 2018 Barrière on myös ollut helsinkiläisen ÄÄNI-kollektiivin jäsen. Vuonna 2019 Barrière käynnisti oman festivaalin Oslossa Janne Valkeajoen kanssa. Kyseinen Nodlyd-festivaali on kohtaamispaikka niin yleisölle ja esiintyjille, erilaisille musiikkityyleille barokista nykymusiikkiin kuin kokeileville konserttimuodoillekin. Festivaali on suunniteltu erityisesti Oslon Kulturhusetiin. Aiemmin Barrère on opiskellut viulunsoittoa, orkesterinjohtoa ja kamarimusiikkia Mannes Collegessa New Yorkissa vuosina 2011-2012. Konserttokilpailun voittajana hän pääsi esittämään Hatšaturjanin viulukonserton ensimmäisen osan New Yorkin Symphony Spacessa. Vuonna 2012 Barrière valmistui Pariisin konservatoriosta opettajinaan Suzanne Gessener (viulu) ja Judy Chin (piano). Vuonna 2013 Barrière sai nelivuotisen stipendin Mannes Collegeen ja palasi New Yorkiin suorittamaan kandidaatintutkintoa Lewis Kaplanin ja Laurie Smuklerin (viulu) sekä Michael Adelsonin ja David Hayesin (orkesterijohto) opetuksessa ja oli mukana myös Mannesin barokkiorkesterissa. Barrièren laaja osaaminen on poikinut kutsuja moniin maineikkaisiin yhtyeisiin kuten Barokksolistene, Ensemble Intercontemporain ja the Parisian Secession Orchestra. Vuonna 2018 Barrière palasi myös johtamisopintojen pariin, on osallistunutAtso Almilan mestarikursseille ja opiskelee parhaillaan Jorma Panulan Panula Akatemiassa.

Pariisilaistaustainen La Chambre aux échos on taiteidenvälistä yhteistyötä korostava ryhmä, joka tutkii musiikin ja teatterin koko kirjoa. Ryhmän toiminta ulottuu lavastetuista konserteista musiikkiteatteri- ja oopperailtoihin, immersiivisiin esityksiin, näyttelyihin ja koulutusprojekteihin. La Chambre aux échos keskittyy aikalaisohjelmistoon, joten ryhmä on tilannut teoksia nykysäveltäjiltä. Näihin lukeutuu muun muassa kamariversio Kaija Saariahon La Passion de Simonesta. La Chambre aux échos on ainoa Ranskassa toimiva teatteriseurue, jota luotsaa sekä ohjaaja (Aleksi Barrière) että kapellimestari (Clément Mao-Takacs). Barrière ja Mao-Takacs tuovat kumpikin käytännön kokemuksensa mukaan ryhmän toimintaan, mikä saa aikaan ryhmän yhtenäisen ja oivaltavan ilmaisun. Yhteistyömalli perustuu musiikkiteatterin perinteeseen, jonka johtoajatuksena on taiteiden yhteispeli.

John Butcher tunnetaan saksofonistina, jolle on tärkeää ajan ja paikan ainutkertaisuus. Hänen musiikissaan yhdistyvät mm. improvisaatio, muusikon omat sävellykset, monikanavaiset teokset sekä kokeilut erilaisten akustiikkojen kanssa. Suomessa useasti vieraillut Butcher on työskennellyt 80-luvulta saakka satojen maineikkaiden muusikoiden kanssa – mainittakoon mm. Derek Bailey, John Stevensin yhtye SME, Rhodri Davies, Andy Moor (The Ex), Phil Minton, Christian Marclay, AMM, Gino Robair, Polwechsel, Eddie Prévost, John Tilbury ja Okkyung Lee. Pitkien yhteistyökumppanuuksien lisäksi Butcher arvostaa myös satunnaisia kohtaamisia niin suuremmissa kokoonpanoissa, kuten EX Orkestrassa ja aikoinaan Butch Morrisin kuuluisassa ”London Skycraper” -produktiossa, kuin myös pienissä duokonserteissa parinaan esim. Fred Frith, Akio Suzuki, Paal Nilssen-Love, Keiji Haino, David Toop, Otomo Yoshihide, Sophie Agnel tai Matthew Shipp. Butcherin uusimpiin sävellyksiin kuuluvat mm. “Penny Wands” Futurist Intonarumori -ryhmälle, kaksi Huddersfield Contemporary Music Festivalin tilausteosta hänen omille yhtyeilleen, “Good Liquor …” London Sinfoniettalle sekä Britannian säveltäjäpalkintokisassakin vuonna 2014 jatkoon päässyt “Tarab Cuts”, joka on Butcherin vastine varhaista arabialaista klassista musiikkia esittämään pyrkiville levytyksille. Butcherin CD-levy Resonant Spaces on puolestaan kuuluisa kokoelma tiukasti paikkojen akustiikkoihin sidottuja esityksiä, jotka kaikki nauhoitettiin kiertueella Skotlannin ja Orkney-saarten erikoisimmissa kolkissa.

Vuonna 1971 syntynyt Rhodri Davies asuu Swanseassa Walesissa. Hän soittaa harppua, elektronista harppua ja live-elektroniikkaa sekä rakentaa tuulta, vettä, jäätä, kuivajäätä ja tulta yhdisteleviä installaatioita. Davies on julkaissut neljä sooloalbumia: Trem, Over Shadows, Wound Response ja An Air Swept Clean of All Distance. Hän esiintyy säännöllisesti mm. seuraavien ryhmien ja taiteilijoiden kanssa: HEN OGLEDD, Cranc, John Butcher, The Sealed Knot, Common Objects, John Tilbury ja Michael Duch. Hän on työskennellyt myös monien muiden artistien kanssa, joista mainittakoon David Sylvian, Jenny Hval, Derek Bailey, Mark Fell, Kahimi Karie, Laura Cannell, Lina Lapelyte, Sachiko M, Bill Orcutt, Jim O’Rourke, Christian Marclay ja David Toop. Vuonna 2008 Davies teki yhteistyötä kuvataiteilija Gustav Metzgerin kanssa suuressa audiovisuaalisessa teoksessa ‘Self-cancellation’, joka esitettiin Lontoossa ja Glasgow’ssa. Myös useat säveltäjät ovat säveltäneet hänelle sooloteoksia, kuten Eliane Radigue, Philip Corner, Phill Niblock, Ben Patterson, Christian Wolff, Alison Knowles, Mieko Shiomi ja Yasunao Tone. Vuonna 2012 Davies sai Nykytaiteiden säätiön apurahapalkinnon ja vuonna 2017 Luova Wales -palkinnon. Davies on yksi NAWR-konserttisarjan järjestäjistä Swanseassa.

Vuonna 2009 perustettu defunensemble täytti nopeasti ja tehokkaasti erään Suomen nykymusiikkielämän aukoista: elektroakustisen musiikin ammattimaisen ja systemaattisen esittämisen. Yhtye tuo maahamme kiinnostavinta sähköä hyödyntävää nykymusiikkia maailmalta, aktiivisesti tilaa ja kantaesittää uusia teoksia, sekä luo katu-uskottavia, moniin kokeellisen musiikin alagenreihin katsovia konserttikokonaisuuksia. defunensemblen soittajat ja musiikkiteknologit ovat alansa terävintä suomalaista kärkeä. Kotimaan merkittävimpien festivaalien lisäksi yhtye suuntaa näyttävästi myös ulkomaille. Yhtyeen taiteellisena johtajana on perustamisesta asti toiminut Sami Klemola.

– Jarkko Hartikainen

Lyhyen historiansa aikana defunensemble on ehtinyt soittaa yli 90 konserttia ja esiintyä lähes 20 eri festivaalilla, merkittävimpinä Tampere biennale, Musiikin aika, Musica nova Helsinki, Helsingin juhlaviikot, Klang-konserttisarja, Crusell-viikko, Nordic Music Days (FI, SE), dOCUMENTA (DE), chiffren – kieler tage für neue musik (DE), November Music (NL), Loop Festival (BE), Huddersfield Contemporary Music Festival (GB), Re:new music (DK) ja Copenhagen Avantgarde Music Festival Klang (DK). Kantaesityksiä defunensemble on tehnyt lähes yli 30 säveltäjältä, mm. Tim Page, Antti Auvinen, Hikari Kiyama, Ville Raasakka, Perttu Haapanen, Pink Twins, M. A. Numminen, Guðmundur Steinn Gunnarsson, Peter Ablinger, Christian Winther Christensen ja Gilbert Nouno.

Peter Herresthal tunnetaan loistavana ja inspiroivana nykyviulumusiikin tulkkina, joka on yhtä kotonaan niin konserteissa kuin levytyksissäänkin esittäessään konserttoja mm. Per Nørgårdilta, Arne Nordheimilta, Ørjan Matrelta, Henri Dutilleux’ltä, Thomas Adès’lta, Harrison Birtwistleltä, Olav Anton Thommessenilta, Henrik Hellsteniukselta and Jon Øivind Nessiltä. Herresthal on esiintynyt johtavien orkestereiden ja yhtyeiden kanssa ympäri maailmaa, joista viimeisimpänä BBC Philharmonic, Orchestre National des Pays de la Loire, the Arctic Philharmonic Sinfonietta, Oslo Philharmonic ja Stavanger Symphony Orchestras, johtajinaan mm. Andrew Manze, Thomas Adès, Martyn Brabbins, Anu Tali ja Sakari Oramo. Herresthal on kantaesittänyt Thomas Adès’n viulukonserton ’Concentric Paths’ Itävallassa, Norjassa, Espanjassa ja Australiassa. Australian konsertin johti itse säveltäjä Melbourne Festvalilla. Herresthal on äänittänyt useita CD-levyjä BIS- ja Simax/Aurora-yhtiöille, mm. palkintoja voittaneet Nordheim- ja Ness-levyt sekä viimeisimpänä Buenen ja Wallinin konsertot, jotka olivat ehdolla Norjan Grammy-palkinnon saajiksi. Herresthalin Nørgård-lveytys oli ehdolla Gramophone-palkinnon saajaksi ja oli toimittajan valinta The Strad- ja International Record Review -lehdissä. Herresthal on esittänyt Kaija Saariahon Graal Théâtrea London Sinfoniettan kanssa Bergenissä, Napolissa ja Lontoossa ja äänitti teoksen vastikään Oslon filharmonikoiden kanssa. Herresthal on Oslon Akatemian professori sekä vieraileva professori Lontoon Royal College of Musicissa. Herresthal soittaa GB Guadagnini -viulua, joka on rakennettu Milanossa vuonna 1753.

Huilisti Camilla Hoitenga on kotonaan lavoilla eri puolilla maailmaa kuten Carnegie Hallissa New Yorkissa, Royal Festival Hallissa Lontoossa, Moskovan Kremlissä ja Pekingin Kielletyssä kaupungissa. Hänet tunnetaan erityisesti yhteistyöstä Kaija Saariahon ja Karlheinz Stockhausenin kanssa. Hän on kantaesittänyt huilukonserttoja joita hänelle ovat säveltäneet mm. Kaija Saariaho, Péter Köszeghy, Ken-Ichiro Kobayashi ja Raminta Serksnyte. Hän on työskennellyt mm. London Philharmonic -orkesterin, Chicago Symphonyn, Royal Philharmonic of Stockholmin, Suomen Radion Sinfoniaorkesterin sekä Pariisin, Barcelonan, Helsingin, Berliinin, Kioton, Tampereen, Frankfurtin, Vilnan orkestereiden kanssa sekä kapellimestarien kanssa kuten Jukka-Pekka Saraste, Susanna Mälkki, Alan Gilbert, Christoph Eschenbach, Marin Alsop, ja Vladimir Jurowski. Festivaaliesiintymisiä hänellä on Ojaista Pariisiin, Salzburgiin ja Kiotoon. Hänen ohjelmistonsa ulottuu Bachin edeltäjistä Stockhausenin seuraajiin sekä pelkästään huilulle sävelletyistä konsertoista (Stockhausen, Eötvös), elävän videon ja elektroniikan kanssa tehtäviin teoksiin (Jean-Baptiste Barrière, Claudia Robles) sekä improvisaatioon (Jean-Marc Montera ja Taavi Kerikmäe). Erityisesti Kaija Saariahon teoksista tehdyt levytykset ovat voittaneet palkintoja mm. Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa. Camilla Hoitenga on opettanut State University of New Yorkissa sekä Folkwang Hochschule Essen/Duisburgissa ja pitää mestarikursseja ja workshopeja eri aiheista kaikenikäisille muusikoille.

Kapellimestari Christian Karlsen (s. 1985, Ruotsi) on nopeasti etabloitunut yhdeksi oman sukupolvensa lahjakkaimmista kapellimestareista. Alankomaissa asuva Karlsen on johtanut monia maan orkestereita, mukaan lukien Haagin, Eindhovenin ja Arnhemin filharmoniset orkesterit, Hollannin radion kamariorkesteri sekä Amsterdam Sinfonietta. Hän on myös Asko|Schönberg Ensemblen säännöllinen vieras.

Kysyttynä kapellimestarina Britanniassa, Saksassa, Itävallassa ja Skandinaviassa Karlsenin viimeaikaisiin debyyttien kohteisiin lukeutuvat Frankfurtin radio-orkesteri, Göteborgin sinfoniaorkesteri sekä Birmingham Contemporary Music Group. Muihin kohokohtiin lukeutuvat Darmstadtin kansainvälisillä uuden musiikin festivaaleilla esitetty Stockhausenin legendaarinen Carré, Schönbergin ooppera Erwartung ja Mahlerin 10. sinfonia Amsterdamissa sekä Gaudeamus-festivaalin avajaiskonsertti. Umeån kulttuuripääkaupunkivuonna hän johti uudet produktiot Benjamin Staernin Saiyahista ja Kaija Saariahon Nox Borealiksesta Norrlandin oopperassa.

Pitkäaikaisena nykymusiikin esitaistelijana Karlsen on esittänyt lukuisia maailman kantaesityksiä sekä tehnyt yhteistyötä säveltäjien kanssa kuten Kaija Saariaho, Salvatore Sciarrino, Sofia Gubaidulina, Magnus Lindberg, Mark Anthony Turnage ja Karlheinz Stockhausen.

Christian Karlsen on aiemmin toiminut Esa-Pekka Salosen (Philharmonia Orchestra) ja Jac van Steenin (Dortmund Opera) assistenttina. Opintonsa Karlsen suoritti Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa.

Thomas Kellner aloitti draamaopintonsa Linzin Anton Bruckner -korkeakoulussa, jossa häntä opettivat muun muassa Julia von Sell, Elke Petri, Peter Wittenberg ja Tony de Mayer. Hän on opiskellut myös Pariisin kansallisessa draamakorkeakoulussa sekä Bayreuthin yliopistossa. Kellner on työskennellyt muun muassa Münsterin, Frankfurtin, Stuttgartin ja Berliinin teattereissa niin klassisen kuin aikalaisohjelmistonkin parissa. Hän on esiintynyt myös televisiossa ja indie-elokuvissa sekä Stefan Koloskon ja Nina Enderin FAUSTFESTUNG-performanssissa Hampurissa. Ranskassa Kellner on nähty muun muassa Comédie Françaisen Studio Théâtre -salissa ja Avignonin Théâtre Bagatellessa. Vuodesta 2017 alkaen Kellner on työskennellyt La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän kanssa.

Taavi Kerikmäe (1976) on kotoisin Viron Tartosta. Valmistuttuaan Viron musiikki- ja teatteriakatemiasta klassisen pianon linjalta Kerikmäe opiskeli nykymusiikkia Lyonin musiikkikorkeakoulussa Ranskassa. Nykyisellään Kerikmäe työskentelee esiintyvänä taiteilijana, säveltäjänä sekä kokeellisen musiikin ja improvisaation opettajana Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa. Kerikmäe on esiintynyt lukuisilla nykymusiikin festivaaleilla (Venetsian Biennale, Huddersfield Contemporary Music Festival, Rooman Nuovo Consonanza ym.) ja tehnyt yhteistyötä monien säveltäjien kanssa, joista mainittakoon Ivan Fedele, Pierre Boulez, Tristan Murail, Vinko Globokar, F.-B. Mâche, Alessandro Solbiatti ja Helena Tulve. Kerikmäe on konsertoinut useimmissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Meksikossa, Etelä-Koreassa, Grönlannissa ja Thaimaassa, tehnyt improvisaatioyhteistyötä lukuisten taiteilijoiden kanssa sekä säveltänyt musiikkia useisiin nykytanssiesityksiin. Vuonna 2015 Kerikmäe palkittiin Viron kulttuuripalkinnolla monilahjakkaana soolotaitelijana ja innovatiivisena tulkitsijana. Konserteissa Kerikmäe esiintyy soittaen pianoa, thereminiä, erilaisia syntetisaattoreita ja koskettimia, live-elektroniikkaa sekä varta vasten hänelle tehtyjä elektronisia instrumentteja.

Jakob Kullberg on kansainvälisesti arvostettu modernien sellokonserttojen solisti. Pariisissa asuva Kullberg on yksi aktiivisimmista ja monipuolisimmista tanskalaisista instrumentalisteista. Hän on opiskellut mm. Amsterdamissa, Lontoossa, Zagrebissa, Wienissä ja Kööpenhaminassa opettajinaan Harro Ruijsenaars, Dmitri Ferschtman, Valter Despalj, Mats Lidström, Morten Zeuthen ja Anner Bylsma. Hän on voittanut lukuisia kansainvälisiä soolo- ja kamarimusiikkikilpailuja. Hänen kahdesta tanskalaisesta Grammy -palkintovoitostaan viimeisin, vuodelta 2013, tuli hänen konserttolevytykselleen ’Momentum’, joka oli paitsi Album of the Week New Yorkin Q2 Musicissa, myös ehdokkaana maineikkaan Gramophone-palkinnon saajaksi Lontoossa. Vuonna 2011 Kullberg voitti Gladsaxe Music Prize -palkinnon ja on toiminut vierailuartistina Tivoli Garden -konserttitalossa, kansainvälisessä Carl Nielsen -viulukilpailussa, sekä puolalaisessa New Music Orchestrassa. Jakob Kullbergin viimeaikaiset debyytit The Royal Philharmonic Orchestrassa Lontoossa sekä Ensemble Intercontemporainissa Pariisissa saivat erinomaiset arvostelut, ja hänen tuleviin kiinnityksiinsä lukeutuvat konserttodebyytit Bergenin filharmonikkojen ja BBC Philharmonic Orchestran kanssa.

Hän on levyttänyt mm. Sinfonia Varsovan kanssa Per Nørgårdin teoksen Remembering Child, sekä kahden CD-levyn projektin Saariaho, Nørgårdin ja Šostakovitšin sellokonsertoista John Storgårdsin johtaman BBC Philharmonic Orchestran kanssa. Hän on ollut toistuva vieras merkittävillä kansainvälisillä festivaaleilla, kuten Aldeburgh Festival, Varsovan Syksy, Huddersfield Contemporary Music Festival and Bergenin juhlaviikot. Kullbergilla on poikkeuksellinen yhteistyö tanskalaissäveltäjä Per Nørgårdin kanssa, joka on säveltänyt ja omistanut lukuisia teoksia hänelle; kaksikko on kehittänyt harvinaislaatuisen taiteellisen dialogin, jossa säveltäjä hyödyntää sellistin luovaa potentiaalia kokeellisessa sävellysprosessissa. Kullberg on myös huomattava säveltäjä Bent Sørensenin musiikin tulkki, ja vuonna 2011 hän muutti Pariisiin keskittyäkseen yhteistyöhön suomalaissäveltäjä Kaija Saariahon kanssa. Sellotaiteilija on antanut mestarikursseja mm. Lontoon Royal Academy of Musicissa, Norjan valtiollisessa musiikkikorkeakoulussa sekä Puolan Karol Szymanowski -musiikkikorkeakoulussa. Hän on toiminut tuntiopettajana Tanskan kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa vuodesta 2005. Vuonna 2013 Kullberg nimitettiin Norjan taiteellisen tutkimuksen ohjelmaan ja hän on ollut Open Strings Cello Academyn taiteellinen johtaja vuodesta 2004.

Petri Kumela on vakiinnuttanut asemansa yhtenä maamme monipuolisimpana ja kiinnostavimpana klassisena kitaristina, joka on yhtä kotonaan niin periodisoitinten parissa kuin työskennellessään nykysäveltäjien kanssa. Kumela on myös kitaristeistamme kansainvälisimpiä ja tunnettu ennakkoluulottomuudestaan ja muuntautumiskyvystään, oli kyseessä sitten resitaali Kolkatassa, kitaroiden motorisointi Meksikossa tai koulukonsertit Japanissa.

Petri Kumela on voittanut ensimmäiset palkinnot kansainvälisissä “Scandinavian Guitar Festival” sekä “Stafford Classical Guitar Recital” -kitarakilpailuissa. Hän on esiintynyt Suomen lisäksi useissa Euroopan maissa, Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Japanissa, Intiassa ja Bhutanissa. Konserttipaikat ovat vaihdelleet intiimeistä kotikonserteista arvostettuihin konserttisaleihin kuten Helsingin Finlandia-talo, Lontoon Purcell Room (Southbank Centre) ja Sapporon Kitara-hall.

Petri Kumela on erityisen omistautunut nykymusiikille ja on kantaesittänyt lukuisia sävellyksiä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hänelle ovat omistaneet teoksiaan mm. Paavo Korpijaakko, Uljas Pulkkis, Minna Leinonen, Joachim F.W. Schneider, Riikka Talvitie, Lotta Wennäkoski ja Pehr Henrik Nordgren, jonka kanssa läheinen yhteistyö rikastutti kotimaista kitaraohjelmistoa kaikkiaan kuudella teoksella eri kokoonpanoille, sooloteoksesta aina konserttoon asti. Kumelan yhdeksän julkaistua albumia ovat keränneet kiitosta, ylistäjinä mm. Helsingin Sanomat, American Record Guide, Yleisradio ja EMMA-palkintoraati. Lisäksi hän on tehnyt äänityksiä YLE:lle ja muille radio- ja televisioyhtiöille.

Thomas Lehn (s. 1958) on nykymusiikin tekijä ja esittäjä. Hän opiskeli äänitetuotantoa ja pianoa Detmoldin musiikkikorkeakoulussa jatkaen opintojaan klassisen ja jazz-pianon soitossa Kölnin musiikkikorkeakoulussa ja prof. Jürgen Uhden pianostudiossa. 80-luvun lopulla hän oli perustamassa lukuisia nykymusiikkitilausteoksia kantaesittäneitä yhtyeitä Trio Dario ja Mengano Quartett. Pianistina toimimisen rinnalla hän on työskennellyt live-elektronisen musiikin esiintyjänä ja tuottajana – mistä hänet parhaiten tunnetaan. Hänen laaja taustansa klassisen, jazzin ja nykymusiikin pianotulkkina ja improvisoijana, sekä hänen lukuisat muut projektinsa musiikkiteatterin, tanssin, multimedian ja studiotuotannon parissa, on kehittänyt Thomas Lehnille yksilöllisen ’kielen’ elektroniseen musiikkiin. Hän käyttää 1960-luvun lopun analogisyntetisaattoreita, ja vuodesta 1994 eteenpäin erityisesti EMS Synthi A:ta. Tämä modulaarinen instrumentti mahdollistaa spontaanin ja läheisen työskentelyn musiikillisen prosessin eri rakenteellisilla tasoilla.

Lehn on julkaissut noin 80 albumia ja esiintynyt keskeisillä nykymusiikkien festivaaleilla ja konserttikiertueilla Euroopassa, Australiassa, Kanadass, Israelissa, Japanissa, Libanonissa, Uudessa-Seelannissa sekä Yhdysvalloissa. Hänen pitkäaikaisiin yhteistyöprojekteihinsa lukeutuvat yhtyeet Konk Pack, Toot, Thermal, Futch, Mimeo, Speak Easy, 6IX, Vario-34, sekä duot partnereinaan Marcus Schmickler, Tiziana Bertoncini, Gerry Hemingway, Paul Lovens, Frédéric Blondy, Urs Leimgruber ja John Butcher. Perustamansa nykymusiikin esittämiseen ja improvisointiin keskittyvän yhtyeen ensemble]h[iatus pianistina hän on ollut kantaesittämässä tilausteoksia säveltäjiltä Vinko Globokar, Peter Jakober, Steffen Krebber, Jennifer Walshe ja Anthony Pateras, modernin ohjelmiston esittämisen lisäksi. Viime vuosina Thomas Lehn on lisäksi aktivoitunut elektronisten sävellysten syntetisaattoritulkitsijana. Esimerkkeihin lukeutuvat Boguslav Schaefferin Electronic Symphony Huddersfieldissä 2017, Éliane Radigue’in syntetisaattorisoolon OCCAM VI kantaesitys Berliinin Berghainissa 2012, ja itävaltalaissäveltäjä Peter Jakoberin syntetisaattorille ja 15-henkiselle yhtyeelle sävelletyn ”dort”-teoksen esitykset yhdessä Klangforum Wienin kanssa musikprotokoll Grazissa ja Wienin Konzerthausissa.

Sopraano Tuuli Lindeberg on vakiinnuttanut asemansa maamme eturivin barokkiajan ja oman aikamme laulumusiikin esittäjänä. Hän on saanut lehdistössä taajaan kiitosta puhtaasta ja ilmaisuvoimaisesta lauluäänestään sekä monipuolisesta muusikkoudestaan. Tuuli tekee säännöllisesti yhteistyötä Suomen parhaiden kamariorkesterien ja -yhtyeiden kanssa esiintyen ahkerasti klassisen musiikin näyttämöillä, konserttisarjoissa ja festivaaleilla. Tuulin laajaan ohjelmistoon kuuluu muun muassa kuoro-orkesteriteoksia, liediä, runsaasti barokkiajan kamarimusiikkia sekä useita suomalaisten vokaaliteosten kantaesityksiä. Tuuli on tehnyt näyttämörooleja vuosien varrella esimerkiksi Suomen kansallisoopperassa, Ilmajoen musiikkijuhlilla ja Suomen Kansallisteatterissa. Hänen viimeisimmistä rooleistaan mainittakoon ”E” / Juhani Nuorvala: Flash Flash, Nainen / Lauri Kilpiö: Mustan veden yli, Kleopatra / J. A. Hasse: Marc’Antonio e Cleopatra, Schutzgeist / Kozeluch: Gustav Wasa, Dido / Purcell: Dido ja Aeneas, Caroline / Riikka Talvitie: The Judge’s Wife sekä vokaalikvartetin sopraano Kaija Saariahon oopperassa Only the Sound Remains, ja lisäksi Tuuli on laulanut solistina Monteverdin Mariavespereiden sekä Orffin Carmina Buranan ja Catulli Carminan näyttämöversioissa. Esiintymistyönsä ohella Tuuli opettaa barokin laulumusiikkia Sibelius-Akatemiassa sekä Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa Tallinnassa. Itä-Helsingin musiikkiopiston kasvatti Tuuli opiskeli Sibelius-Akatemiassa aluksi pianonsoittoa ja kuoronjohtoa laulaen lukuisissa vokaaliensembleissä ennen siirtymistään solistiuralle. Tuuli valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2002. Hän voitti toisen palkinnon Kangasniemen laulukilpailussa vuonna 2009.

Syntyjään Eastonissa, Pennsylvaniassa (USA) Thomas pitää nykyään Belgian Antwerpeniä mieluusti kotikaupunkinaan – vaikkakin asuu hetkittäin monissa muissakin paikoissa. Moore muutti Eurooppaan vuonna 2002 valmistuttuaan Indianan yliopistosta. Hän jatkoi ammattiopintojaan Utrechtin taidekorkeakoulussa Alankomaissa ja suoritti toisen kandidaatintutkintonsa pasuunansoitossa. Maisterintutkinnon Moore puolestaan suoritti pasuunansoitosta ja kamarimusiikista Antwerpenin kuninkaallisesta konservatoriosta. Nykyään Moore toimii kapellimestarina ja pasunistina ympäri maailman ja läpi kaikkien genrejen. Hän on esim. Nadar Ensemblen johtaja ja pasunisti, berliiniläisen Theater Des Westensin jäsen, ja säännöllinen vierailija ChampdActionissa ja Ictus Ensemblessä. Solistina Moore on kantaesittänyt teoksia useilla festivaaleilla, kuten World Music Days, Arte No Tempo, the Darmstadt New Music Summer Course, Porto Franko Festival, //hcmf, ’ZXZW Festival’ ja ’Images Sonores’ Festival. Kapellimestarina Moore on toiminut mm. Hollannin ilmavoimien orkesterissa ja musiikillisena johtajana Les Miserables ja Soldaat van Oranje -hittimusikaaleissa. Vuonna 2018 Moore aloitti tohtorin jatko-opinnot Antwerpenin yliopistossa ja Antwerpenin kuninkaallisessa konservatoriossa tavoitteenaan ”uudelleenmääritellä kapellimestarin rooli uudessa musiikissa”.

Kaija Saariaho on tunnetuimpia suomalaisia nykysäveltäjiä. Hän opiskeli Helsingissä, Fribourgissa ja Pariisissa. IRCAMissa Saariaho kehitti tietokoneavusteisen säveltämisen tekniikoita ja omaksui työskentelyn nauhan ja eloelektroniikan kanssa. Nämä kokemukset vaikuttivat hänen orkesterimusiikkiinsa, joka painottuu tiheiden sointimassojen hitaalle muutokselle. Hänen ensimmäinen orkesteriteoksensa Verblendungen (1984) perustuu nauhan ja orkesterin roolien ja karaktäärien vähittäiselle vaihtumiselle. 1990-luvun lopulta lähtien Saariaho on säveltänyt oopperoita suurella menestyksellä: L’Amour de Loin (2000), Adriana Mater (2006), Emilie (2010) ja oratorio La Passion de Simone (2006). Tällä hetkellä Saariaho työstää viidettä oopperaansa. Kaija Saariaholle on myönnetty useita tunnustuksia ja palkintoja kuten Grawemeyer Award, Wihuri-palkinto, Nemmers Prize, Sonning Prize ja Polar Music Prize.

Alexander Schubert (1979) on opiskelut bioinformatiikkaa ja säveltämistä. Hän tutkii mielellään genrerajat ylittäviä akustisen ja elektronisen musiikin yhtymäpintoja sekä yhdistää erilaisia musiikkityylejä (kuten heviä, vapaata jatsia, elektronista pop-musiikki ja teknoa) klassisen nykymusiikin käytäntöihin. Schubert on esiintynyt em. musiikkityylien solistina ja ryhmien jäsenenä nuoruudessaan ja uransa alussa. Myös performanssit ovat Schubertin tuotannossa keskeisellä sijalla. Hänen sävellyksiensä ominaispiirteitä ovat mm. kehon käyttö elektronisessa musiikissa ja lisäviestien välittäminen erilaisten eleiden avulla. Näin Shubert pyrkii saavuttamaan mahdollisimman suuren energian artistin käyttöön. Apunaan Schubert käyttää usein mm. sensoreita ja visuaalista mediaa. Säveltämisen ja sooloesiintymisen lisäksi Schubert on myös useamman ryhmän, kuten Decoder-yhtyeen perustajajäsen. Vuodesta 2011 Schubert on opettanut live-elektroniikkaa Lyypekin konservatoriossa. Hänen teoksiaan on muutaman viiden vuoden aikana esitetty yli 400 kertaa yli 25 maassa.

Tammo Sumera (1984) kasvoi muusikkoperheessä ja on ollut musiikin ympäröimänä hyvin varhaiselta iältä asti. Sumera aloitti pianotunnit jo neljän vuoden iässä, opetteli soittamaan klarinettia ja saksofonia yläkoulussa ja on ollut tekemisissä musiikkiteknologian kanssa käytännössä koko elämänsä. Tätä nykyä Sumera on Viron musiikki- ja teatteriakatemian teknologiaosaston johtaja sekä freelance-elektroniikkamuusikko erikoisalanaan klassisen nykymusiikin live-elektroniikka. Sumera on työskennellyt useimpien virolaisten säveltäjien, kapellimestareiden ja orkestereiden kanssa ja konsertoinut suurimmassa osassa Eurooppaa ja Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Uusinta Ensemble on vuonna 1998 Helsingissä perustettu nykymusiikkiyhtye, jonka taiteellisena johtajana on helmikuusta 2017 alkaen työskennellyt säveltäjä Perttu Haapanen. Kotikaupunkinsa ja -maansa lisäksi yhtye on esiintynyt useilla festivaaleilla ympäri maailmaa. Uusinta Ensemble on kantaesittänyt yli sata uutta teosta ja esiintynyt yli 180 konsertissa. Kansainvälinen nykymusiikkiohjelmisto on yhtyeen toiminnan keskipisteessä. Yhtye pitää tärkeimpänä tehtävänään tuoda kaikkein kiinnostavimpia säveltäjiä kaikista maista konsertteihinsa Helsingissä ja ulkomailla. Uusinta Ensemble tekee yhteistyötä kansainvälisesti kaikkein arvostetuimpien aikamme säveltäjien kanssa kuten Beat Furrer (AUT), Kaija Saariaho (FI), Chaya Czernowin (US), Oscar Bianchi (IT/CH), Simon Steen-Andersen (DEN), Mark Andre (GER), Michel van der Aa (NL) Hèctor Parra (ES) ja José-María Sánchez-Verdú (ES). Uusinta Ensemble on tähän mennessä äänittänyt neljä albumia, joista viimeisimmän, Beat Furrerin sävellysten ensilevytyksiä sisältävän, yhdessä Helsingin kamarikuoron ja kapellimestari Nils Schweckendiekin kanssa, julkaisi Toccata Classics (cd/digitaalinen lataus) elokuussa 2016. 2019/2020 julkaistava uusi levy sisältää Gaudeamus -palkinnon 2018 voittaneen Sebastian Hillin teoksia.